Pakkanen puraisi

Launatai aamuun herättiin kyllä palellen.

Ensimmäinen kunnollinen kova pakkasyö ja aamu takana tältä talvelta.

Alakerran olohuoneen ikkunassa on ulkolämpötilamittari ja se näytti tälläisiä lukemia aamusella yhdeksän aikaan.

No eipä siinä mitään mutta jos sisälämpötila on tälläinen niin alkaa jo paleltaa sisälläkin.

Hrr....

Aamu alkoi siis hevosten aamuhoidon jälkeen tulen sytyttämisellä leivinuuniin ja muutamat lämpökynttilätkin sytyttelin heti aamulla kuppeihinsa. Olipas ylellistä syödä aamupalaa kynttilän valossa, auringon paisteessa.

Ulkona tarhoja siivotessani huomasin että aurinko ei toiveista huolimatta vielä lämmitä.. kylmää oli.

Kun kotona on kylmää niin peittoja pitää olla jokaisen tuolin päällä. Siihen mihin istahdat voit napata peiton heti päälle

Makkari vaihtoi paikkaa

Nyt tuntuu ihan siltä että miksi emme tajunneet jo aiemmin..

Makuuhuone on niin paljon parempi yläkerran aulassa. Tilava ja valoisa. Huone on näyttävä kattoparruineen joten siitä oli ihan mukava heräillä valoisaan sunnuntai-aamuun :)

Pussilakana on Jotexilta. Mukavan karhean tuntuiset, en tykkää liian pehmeistä pussilakanoista vaan nimen omaan sellaisista karhean puhtaista.

Portaiden puoleisella seinustalla on minun vaatekaappini

Katossa menee tukirakenteina hienot parrut. Eivät ole uudistuotantoa vaan ihan aitoa vanhaa

Ovesta pääseekin vanhaan makkariin eli nykyiseen tietokonehuoneeseen. Tämä ratkaisu on niin hyvä meille koska johdot, näytöt ja näppäimistöt eivät ole kauneinta katsottavaa ja nyt pöytä ei osu heti silmiin toisin kun aulassa ennen ollessaan... Jotain hyötyä tästä projektista oli myös siinä että Marko järjesteli tavaransa siististi ja johtoineenkin pöytä näyttää oikein siedettävältä

Tietokonepöytää vastakkaisella seinustalla on iso valkoinen vaatekaappi. Se vetää sisäänsä kaikenlaista sistushässäkkää, silitysrautaa yms.. Seuraava projekti lienee selvä.

Tämä ruma kuva ihan vain siksi että ymmärtää paremmin mittasuhteet. Portaat ja vieressä vessan ovi

Ystävilleni ja perheelleni tässä samalla tiedotetaan että kuvianne mustavalkoisina näihin tyhjiin kehyksiin kaivataan!

Jos palataan ajassa takaisin ihan tänämpäivän aamuun niin meillä näyttää aina tältä

Jonkun mielestä on ehkä inhottavaa kun koira oikeasti on lakanoissa. Mekin ollaan yritetty vierottaa lottaa useampaan kertaan mutta lopulta se menee siihen että itse pyydetään se takasin sänkyyn. Sen kanssa on illallakin kivaa mennä nukkumaan kun paleltaa kun sen turkki on lämmin.

Anicasta poiketen Lotasta ei lähde paljonkaan karvaa eikä meidän valkoiset lakanat ole koirankarvan peitossa.. Tuntuu että enemmän valkoisen karvan vaikka Anicalla ei mitään asiaa sänkyyn olekkaan.. :)

Palailen huomenna muissa asioissa!

Muovihedelmiä

Kasvihuoneilmiöstä löysin myös mahtavia muovihedelmiä. Joo, suurimmaksi osaksi ihan kamalia, en laittas sohvapöydälle..

Kuitenkin kaappien päälle, purkkeihin yms sopivat. Sipuleita ei tälläkertaa löytynyt mutta teko-sellaisia haluaisin keittiön korkeiden kaappien päälle lasipurkkeihin.

En ole koskaan tarjoillut tästä yhtään mitään. Nyt se on vitriinissä "hedelmien" kanssa.. :)

Enskerralla ylähyllylle jotain?.. Luonnossa nää on tosi hyvän-näkösiä, et huomaa feikeiksi ennen kun syöt.. :)

Nämä hedelmät ovat kyllä ihan oikeita

Sitruunankeltaista on tullut jo sohvallekkin. Metsästyksessä vielä muutama keltainen kynttilä.

Hylly 20€

Haaveilin eteisen vaatekomeron oven yläpuolelle hyllyä. Katselin netistä ja tutkailin kauppoja mutta sopivaa ei tuntunut löytyvän.

Tänään äidin kanssa käytiin kasvihuoneilmiössä ja sieltä mukaan tarttui hyllynkannattimet ja vähän muuta pientä.

Hyllynkannattimet 10€ kappale.

Hyllylevyn halusin olevan puuta ja vanhaa sellaista. Harmaata mielellään tai vanhanajan ruskeaa.

Löysin pihavarastosta juuri täydellisen palan joka sopi tähän.

Hyllynpäällä on uutta esineistöä kyseisestä kaupasta. Betonienkeli, coins puulaatikko lasikannella ja iso käpy.

Hyllynpäällä oleva tähti on vanha, mutta uudelleenmaalattuna paaaaljon parempi. Kultaisena ei ole meillä ollutkaan esillä vuosiin. Nyt sai uuden elämän!

TOIVEPOSTAUS - tallin esittely

Nyt vihdoin ja viimein esittelen tallia ja meidän tiloja.

Ensimmäisenä oviaukosta näkymä on tämä:

 

Tähän katokseen himoitsen "ikkunoiden" kohdalle pleksiä. Tämä on siis avointa tilaa, kylmätilaa.

Katoksessa mahtuu samaan aikaan varustamaan sekä Aletan että brudin näppärästi.

Katoksesta pääsee suoraan hevosten tarhaan, sähkölangan kanssa ei tarvitse pelailla eikä koskaan sammuttaa. Puuparrut ovat porttina.

Kahdesta ovesta pääsee varustekoppiin joka on myös kylmätilaa. Tila on pieni mutta kahden hevosen tavarat mahtuu sinne juuuri ja juuri....

Ovet on kätevät, pääsee helposti hakemaan omia tavaroita hevoselle molemmat omista ovistaan.

Ovien takaa löytyy ruokintapöytä, jossa on kaikenlaista. Kaapit kätkevät sisäänsä heijastimet, varasatulavyöt, jalustimet, suitset, aitalankaa ja jne..

Toisessa päässä on loimia

Ovet auki näyttää sisältäpäin tältä

Raippatelinettä vastapäätä meillä on satula, ratsastusvyö ja muutama huopa

Mennäämpä takaisin ulos

Slowfeeder laatikko ja harjauskatos hevostensuunnasta

Ovessa ötökkä liuskat. Pihatto sisältä

 Olen tehnyt pihattoon kuivikealueen ja sitten lämmitettyn juoma-asitan luo pääsee betonialustaa pitkin. Syksyllä hyvä. Kuivikkeet ei kastu kun hevoset ramppaa juomassa ja purut ei niin leviä ulos ovesta.

Ensikesänä pestään pihaton seiniä... Tallitytöt?? :)

Yritän pitää kahdessa heinäverkossa ruokaa aika. Sisällä on yksi. Huonolla säällä ruokin osan heinästä sisällä.

Metsätarhan puolella on toinen verkko

Pihaton kulmalta hevoset tulevat metsään puuhailemaan. Aletta näyttää mallia

Aletta esittelee vielä ruokapaikkansa

Aletta oli seurallisella tuulella. Lantaakin kerätessäni se kulkee perässä ja tutkailee.. Heinääkin on maassa niinkun näkyy mutta tätä neitiä kiinnostaa muut hommat eli todella suurta edistystä ollaan saatu. :)

Navetan ihan toisessa päädyssä kun pihatto on heinälato. Tällähetkellä syötellään säilöä

Nyt tuli kaikki esiteltyä, kai? Vaatimatonta mutta kyllä täällä kaikki perushommat hoitaa ja hevoset ovat onnellisia. Se on tärkeintä. Kyllähän sitä ihmisenä aina lämpimiä tiloja kaipaa mutta hevosille sillä ei ole merkitystä.

Ohi on.

Joulu nimittäin, meidän osalta. Tänään on pakattu pois kuusi, punaiset värit ja koristeet.

Tyynyt näyttävät tällähetkellä tältä

Ja näihin on tulossa ihan uusia päällisiä. Ei ruskeita, ei vihreitä, sinisiä, oransseja eikä vaaleanpunaisiakaan- vielä.

Keltaista.

Toisille keltainen on pääsiäisen sävy, minä haluan laittaa sen piristykseksi jo nyt. vaaleanpunaista sitten myöhemmin

Ja tämä kukka ei muuten tuoksunut melkein ollenkaan vaikka näiden väitetään olevan pakkauksenkin mukaan voimakastuoksuisia.?? Huono yksilö tai huono hajuaisti...

Marko sai joululahjaksi tälläisen pienen ulkolämpömittarin vanhemmiltaan. Pitäis käydä kiinnittämässä kuistin tuntumaan tämä


Piparipurkki on saanut täydennystä täysjyvä makaroneista

Ruokinnasta

Niin. Hevosten ruokinnasta, erityisesti heinän ruokinnasta ja sen haastavuudesta

Vanhaan aikaan eli issikoiden aikaan heinä oli vapaalla, sitä oli paljon tai sopivasti miten sen nyt ottaa. Issikat säännöstelivät heinänsä itse ja ongelmia ei ollut.

Toisin on nyt. Syöppö suomenhevonen asettaa ihan uudenlaisia haasteita ruokintaa ajatellen.

Kun Aletta muutti meille ei minulla ollut täysin tiedossa sen syömistottumuksia. Huomasin heti laakista että neiti pistelee poskeen ihan kaiken. Kuuset pihalta, tippuneet puiden lehdet maasta, ruokonkorret mudanseasta, pajun oksat ja puiden rungot... Lista jatkuu. Muutaman päivän jälkeen aloimme miettimään jotakin muuta ratkaisua kun tavallista laatikkosyöttöä. Järkyttävää oli se että 8kg yöheinää oli syöty tunnissa ja loppy-yö olisi pärjättävä tyhjällä mahalla. Tästä seurauksena aamuisin kiukkuinen ja nälkäinen hevonen.

Ensimmäiseksi selvittelin slowfeeding mahdollisuuksia, verkko tuntui heti parhaalta ja tilasinkin sellaisen konitorista. Odottelin heinäverkkoa kärsimättömänä ja sillä välin yritin syöttää päiväheinät monessa jaossa ja mahdollisimman pienissä kasoissa syömisen hidastamiseksi.

Kun verkko vihdoin tuli laitoin sen heti testiin. Hevoset ensin eivät tuntuneet sieltä mitään saavan mutta kun revin muutamia korsia ulos niin johan alkoi rouskutus käydä. Viikon verran luulin että nyt tuli onnistuminen mutta sitten aloin huomaamaan että ei hemmetti heinähän menee muutamassa tunnissa ja sehän ei riitä mihinkään.

Pohdinta jatkui ja mietiskelin mitä kokeiltaisiin seuraavaksi. Slowfeeder laatikko pyöri mielessäni ja youtubessa olikin hyviä videoita aiheeseen liittyen. Esittelin yhtä videota isälleni ja hän sitten taitavana rakensi laatikon meille. Laatikko on ollut kestävä ja hyvä mutta verkkoon liittyykin taas päänvaivaa.

Sopivanlaista metalliverkkoa ei löytynyt mistään. Ostettiin vihreää verkkoa jota laitettiin päällekäin ja nippusiteillä kiinni. Tuli sopivan paksu ja silmäkoko ihan ok. Tämä tuntui aluksi nerokkaalta. Hevoset tuskailivat heinänsä äärellä tuntitolkulla ja hykertelin tyytyväisenä kotona kuinka nerokas olikaan ratkaisumme. Eipä aikaakaan kun verkko oli aamuisin lennellyt pitkin pihoja, aletta oppi siis nostamaan sen pois. Tästä kiukustuneena levittelin painavia kiviä verkon päälle jotta hevoset eivät saisi verkkoa pois. Tästä taas seurasi se että joka ilta nukkumaan mennessä kuuntelin vuoteessa kauheaa pauketta kun aletta turvallaan paukutti kiviä vasten vaneria...

Selvää on että tämäkään ei toiminut. Verkko lopulta hajosi, enkä todellakaan ymmärrä miten se on edes mahdollista. Metallilangat vaan menivät naps poikki.

Lannistumatta mietiskelin jälleen että joku ratkaisu on oltava. Isälläni oli rullakko. Rullakossa oli juuri "sopivilla".. silmillä metalliverkkoa joka varmasti kestää hevosen pään painoa. Leikattiin rullakosta sopiva pala ja eikun testiin heti samana iltana. Puolen tunnin aikana kävi selväksi että sopivalta näyttänyt silmäkoko oli kaikkea muuta kun sopiva..

Tässä välissä siirsin heinät takaisin heinäverkkoihin ja kävin ostamassa toisen verkon niin että heinät olivat kahden slowfeeder verkon sisällä. Tämä toimi ja toimii suht hyvin. Käytän tätä silloin kun sataa eikä hevosia ole kiva seisottaa laatikon ympärillä pihalla. Silloin ruokin aina sisälle.

Metalliverkko dilemmaa miettiessäni totesin rullakkoverkon kuitenkin toimivan, silmäkoko ei toiminut. Haettiin lisää verkkoa ja laiettiin kaksi verkkoa päällekkäin niin että välit tiheentyivät. Hevoset syövät nyt hitaammalla tahdilla mutta juuri kun pääsin kehaisemaan että verkko pysyykin kauniisti laatikkossa repäisi aletta sen sieltä ruoan himoissaan pois niin että rämisi.
Tähän ongelmaan siis mietitään ratkaisua seuraavaksi. Jotain naruja, hakoja on tulossa mutta jaa nähtäväksi että mihin päädytään ja mikä sitten toimii vai toimiiko.