Niinkun kuvauksessakin sanotaan blogi kertoo elämästämme. Kaikki jotka hevosia harrastavat tietävät varmasti että se ei ole pelkkä harrastus vaan elämäntapa. Tällä tyylillä kun meillä että hevoset asuvat kotonamme ja ovat ympäri vuorokauden meidän hoidettavanamme ne todella ovat aikaa vieviä perheen jäseniä.
Blogissa siis tullaan näkemään tasaisesti juttua tallilta ja muutenkin näistä ihanista issikoista joilla touhua riittää.
Ruskea islanninhevonen on omani ja ihana valkoinen on meillä ylläpidossa. Molempia hoidamme kuin omiamme ja ratsastus käytössä molemmat ovat tasaistesti yhtä paljon.
Aamulla aina talliin kävellessä pihatietä pitkin on yleensä ainakin yhdet korvaparit tarkkailemassa pihalla. Tänään pihalla tarkkailuvuorossa oli Rimppu. Brudi veti sikeitä pihaton suojissa..
Tallille kävelee taloltamme ehkä minuutin. Vesi sangot kädessä vähän kauemmin.. onneksi vedet kantaa yleensä marko.
Heinäladosta nappasin kottikärryt ja ne täyteen kuivaheinää.
Ja eikun kärräämään möykkyistä polkua mäkeä alas tarhaan jossa on ruokalaatikko.
Rimppu oli tänään selvästi kuvauksellisempi. Niinkun yleensäkkin. Tamma mamma viuhuu välillä hännällä siihen malliin että hänen ruokailuaan ei saa millään häiritä. Otetaan kuvat sitten charmantista herrasmiehestä ja kuvataan brudia sitten toisella kertaa.
Pihalla kunnostimme vanhan navetan yhden osan pihatoksi hevosille.
Navetassa ei ollut harjaukseen ja varusteiden säilytykseen sopivia tiloja joten teimme pihalle uuden katoksen jossa hevoset sopii kengittää ja harjata vaivatta. Varustelukatos lukollisine ovineen löytyy heti hevosten peppujen takaa joten satuloita ei tarvitse kaus kantaa.
Tämän katoksen olen todennut käytännössä tosi käytännölliseksi. Kaiken saa suoraan takaa ja ratsastusreissun jälkeen varusteiden purkaminen takaisin paikoilleen on yhtä helppoa.
Pihatieltä katsottaessa maisemat ovat aika rauhoittavat. Peltoa jossa saamme hevosilla laukkailla menemään.
Ja viimeisenä varmasti monia kiinnostava ulkokuva talostamme.
Talossa ei ollut ulko oven kohdalla minkäänlaista kuistia joten taitava vaarini nikkaroi kuistin siihen käden käänteessä. Kesällä kuisti ja vähän muutakin pitää maalata valkoiseksi.
Talossa on mansardi kaikkiin ilman suuntiin. Hauskan näköinen siis mistä suunnasta vaan, täytyy kuvailla kunhan lumet sulaisi. Ei viitsi reittä myöten rämpiä lumessa kuvaamassa ei kuvakulmia. :)
