Moi, mä oon Aletta!
Oon 8vuotias suomenhevonen ja tyttö. Meilläpäin ei ookkaan muitakun tyttöjä, se Brudikin on tyttö ja kuulemani mukaan koiratkin on.
Muutin tänne Vantaalle viimesyksynä.
Oon aika tapaus, tai niin ne aina musta puhuu. Oon asunu elämäni aikana aika monessa paikassa ja se musta kai jotenkin näkyykin. Joskus kun asuin vielä kaukana pääkaupunkiseudusta asuin sellasessa paikassa mistä en haluu paljon muistella... Siellä mua pidettiin aika huonosti ja vaikka ennen sinne muuttoani kasvattajan mukaan olin tosi kiltti ja luottavainen, sen jälkeen en enää ollut.
Tottakai mua on harmittanu kun oon joutunu kiertämään kodista kotiin ja kaikilla on ollu mun kanssa eri säännöt. Oon välillä ollu vähän epävarma että miten kuuluu toimia kun kaikki tekee eritavalla.
Oon tamma ja tahon ollakki silleen aika tammamainen jos tiedätte mitä tarkoitan..
Tänne mun nykyseen kotiin muuttaessani toivoin että jos voisin jäädä tänne. Aluksi olin aika röyhkee ja koitin viedä emännän kädestä ruoatkin enkä oikeen jaksanu odotella mitään lupia. Muutenkin mua otti päähän vähän kaikki ja näytin ilkeetä naamaa ihan vaan et pysyis poissa.
Jotenkin toi mun mamma vaan jakso olla mulle kiltti eikä se koskaan ookkaan huutanu mulle tai huitonu mua vaikka oon kerran näyttäny sille hampaitakin. Se otti yhteyttä johonkin hevoskouluttajaan ja se kävi meillä. Me ruvettiin treenailemaan naksuttimen kanssa, musta se oli tosi hauskaa ja tykkäsin siitä vaikka kyllä mua alko jo aika nopeesti unettaa, se oli aika raskasta ajatustyötä.
Ensin ne opetti mulle perääntymistä ruokaikana, sitä me harjotellaan yhä joka ruokintakerralla mut osaan jo hienosti kääntyä pois ja perääntyä muutaman askeleen verran. Yks mistä ne oli harmissaan oli se kun en oikein tykänny kengityksestä. Meinasin purra sitä kengittäjääkin kun se yritti mua hoitaa, potkin myös vähän koska niin otti päähän se touhu. Treenattiin tätäkin naksuttimella ja viimeks kun se kengittäjä kävi vuolemassa mun kaviot olin kun unelma. Vitsi mua kehuttiin ja sain herkkuja. Olin kyl itekki tyytyväinen ja korvat hörössä, se oli itseasiassa ihan jees eikä mua edes sattunu.
Muutenkin mun olo täällä on aika mukavaa. Toi Brudi joskus kärttyilee mulle mut ei se haittaa mua. Mun mamma on tosi kiva, se ei ikinä hermostu mulle vaikka olisinkin välillä huonolla tuulella.
Nykyään oon entistä enemmän korvat hörössä jo kaikissa tilanteissa ja siitä saan aina erityisen paljon kehuja.
