Ruokinnasta

Niin. Hevosten ruokinnasta, erityisesti heinän ruokinnasta ja sen haastavuudesta

Vanhaan aikaan eli issikoiden aikaan heinä oli vapaalla, sitä oli paljon tai sopivasti miten sen nyt ottaa. Issikat säännöstelivät heinänsä itse ja ongelmia ei ollut.

Toisin on nyt. Syöppö suomenhevonen asettaa ihan uudenlaisia haasteita ruokintaa ajatellen.

Kun Aletta muutti meille ei minulla ollut täysin tiedossa sen syömistottumuksia. Huomasin heti laakista että neiti pistelee poskeen ihan kaiken. Kuuset pihalta, tippuneet puiden lehdet maasta, ruokonkorret mudanseasta, pajun oksat ja puiden rungot... Lista jatkuu. Muutaman päivän jälkeen aloimme miettimään jotakin muuta ratkaisua kun tavallista laatikkosyöttöä. Järkyttävää oli se että 8kg yöheinää oli syöty tunnissa ja loppy-yö olisi pärjättävä tyhjällä mahalla. Tästä seurauksena aamuisin kiukkuinen ja nälkäinen hevonen.

Ensimmäiseksi selvittelin slowfeeding mahdollisuuksia, verkko tuntui heti parhaalta ja tilasinkin sellaisen konitorista. Odottelin heinäverkkoa kärsimättömänä ja sillä välin yritin syöttää päiväheinät monessa jaossa ja mahdollisimman pienissä kasoissa syömisen hidastamiseksi.

Kun verkko vihdoin tuli laitoin sen heti testiin. Hevoset ensin eivät tuntuneet sieltä mitään saavan mutta kun revin muutamia korsia ulos niin johan alkoi rouskutus käydä. Viikon verran luulin että nyt tuli onnistuminen mutta sitten aloin huomaamaan että ei hemmetti heinähän menee muutamassa tunnissa ja sehän ei riitä mihinkään.

Pohdinta jatkui ja mietiskelin mitä kokeiltaisiin seuraavaksi. Slowfeeder laatikko pyöri mielessäni ja youtubessa olikin hyviä videoita aiheeseen liittyen. Esittelin yhtä videota isälleni ja hän sitten taitavana rakensi laatikon meille. Laatikko on ollut kestävä ja hyvä mutta verkkoon liittyykin taas päänvaivaa.

Sopivanlaista metalliverkkoa ei löytynyt mistään. Ostettiin vihreää verkkoa jota laitettiin päällekäin ja nippusiteillä kiinni. Tuli sopivan paksu ja silmäkoko ihan ok. Tämä tuntui aluksi nerokkaalta. Hevoset tuskailivat heinänsä äärellä tuntitolkulla ja hykertelin tyytyväisenä kotona kuinka nerokas olikaan ratkaisumme. Eipä aikaakaan kun verkko oli aamuisin lennellyt pitkin pihoja, aletta oppi siis nostamaan sen pois. Tästä kiukustuneena levittelin painavia kiviä verkon päälle jotta hevoset eivät saisi verkkoa pois. Tästä taas seurasi se että joka ilta nukkumaan mennessä kuuntelin vuoteessa kauheaa pauketta kun aletta turvallaan paukutti kiviä vasten vaneria...

Selvää on että tämäkään ei toiminut. Verkko lopulta hajosi, enkä todellakaan ymmärrä miten se on edes mahdollista. Metallilangat vaan menivät naps poikki.

Lannistumatta mietiskelin jälleen että joku ratkaisu on oltava. Isälläni oli rullakko. Rullakossa oli juuri "sopivilla".. silmillä metalliverkkoa joka varmasti kestää hevosen pään painoa. Leikattiin rullakosta sopiva pala ja eikun testiin heti samana iltana. Puolen tunnin aikana kävi selväksi että sopivalta näyttänyt silmäkoko oli kaikkea muuta kun sopiva..

Tässä välissä siirsin heinät takaisin heinäverkkoihin ja kävin ostamassa toisen verkon niin että heinät olivat kahden slowfeeder verkon sisällä. Tämä toimi ja toimii suht hyvin. Käytän tätä silloin kun sataa eikä hevosia ole kiva seisottaa laatikon ympärillä pihalla. Silloin ruokin aina sisälle.

Metalliverkko dilemmaa miettiessäni totesin rullakkoverkon kuitenkin toimivan, silmäkoko ei toiminut. Haettiin lisää verkkoa ja laiettiin kaksi verkkoa päällekkäin niin että välit tiheentyivät. Hevoset syövät nyt hitaammalla tahdilla mutta juuri kun pääsin kehaisemaan että verkko pysyykin kauniisti laatikkossa repäisi aletta sen sieltä ruoan himoissaan pois niin että rämisi.
Tähän ongelmaan siis mietitään ratkaisua seuraavaksi. Jotain naruja, hakoja on tulossa mutta jaa nähtäväksi että mihin päädytään ja mikä sitten toimii vai toimiiko.