Sisustuksessa sitruunaa

Meillä on muutaman kuukauden ajan ollut sisustuksessa keltaista. Nyt ollaan jo keltaisen ajan lopussa ja mennään kohti jotakin muuta mutta nyt ei ole ihan selvää että mitä väriä laitetaan. Toisaalta on jotenkin väritön olo että ihan vaan hiekan sävyjä ja valkoista vai sittenkin jotain muuta?

Meillä on vihtorin tulon jälkeen kadonneet kaikki matot lattioilta. Onneksi niin koska tällä pojalla välillä lirahtaa paikkaan jos toiseenkin.

Tänävuonna laitoin muutenkin pääsiäistä enemmän kun ennen. Joskus aikoinaan ostin nämä kauniit pääsiäismunat kasvihuoneilmiöstä muutamalla eurolla. Näissä oli suklaata sisällä mutta Pete on pitänyt huolen että menevät odottamaan ensi pääsiäistä ihan tyhjinä.. :)

Sunnuntaina juhlin syntymäpäiviäni ja sain Petriltä keväisen kimpun

Lahjaksi sain Petriltä ihanan ratsastustakin joka pitää esitellä täällä ehdottomasti.

Vanhemmiltani sain ihanan kakkukirjan

Keittiössä piristää tulppaanit

Cuisine korin maalasin vaaleammaksi, olin sellaisella tuulella. Tykkään tästä nyt enemmän.

Keittokirjat ovat mikron vieressä säilytyksessä. Enempää tähän ei mahdukkaan.

Me saatiin taas lisää kivituikkuja kummitädiltäni. Kaksi ihanaa turkoosia ja yksi harmaa.

Seuraavaksi esitellään hevosten kesätunnelmat. Pysythän mukana :)

Venäjänmustaterrieri

Vihtori

Toisesta koirasta ollaan haaveiltu jo pitkään ja etsinkin meidän tarpeisiin sopivia rotuja koirakirjoista ja netistä. Kaverini vinkkasi mustaterrieristä ja luin rotumääritelmän, kiinnostuin rodusta ja otin yhteyttä kasvattajaan. Kasvattajan kanssa juteltiin ja hänellä oli pentue syntynyt joulukuun lopussa. Yksi urospentu oli vielä kotia vailla joten sovimme että lähdemme heti samana perjantaina tutustumaan pentuun paremmin.

Viikko meni kun tulisilla hiilillä, perjantaita odotellessa. Ihan rehellisiä jos ollaan oltiin kyllä jo päätetty että pentu tulee jos kasvattaja on luotettava ja pentu mukava sekä terveenoloinen.

Inkooseen ajettuamme tapasimme tämän pienen ihanan pojan. Mustaterriereistähän tulee melkoisen isoja koiria mutta kyllä tämä oli aivan vauvva vielä meidän ensitapaamisella. Jalat vaappuen juoksi pihalla siskonsa kanssa emon vähän paimentaessa.

 Vietettiin inkoossa useampi tunti ja niinhän siinä kävi että kotiin tultiin pentu kainalossa. Tutustuminen on lähtenyt hienosti käyntiin ja koulutus myös. Vihtori osaa istua, mennä maahan, tulla luokse ja odottaa lupaa ruoan syömiseen. Hihnakävelyä vielä treenataan mutta kukapa kaikkea heti oppisi.

Niinkun jo aikaisemmin sanoin Anican kanssa koira tulee hyvin toimeen. Anica ei vihtorin leikeistä juuri välitä mutta pentu leikkii omilla leluilla mielellään itsekseen tai ihmiskaverin kanssa. Ollaan käyty paikallisessa mustissa ja mirrissä käyttämässä Vihtoria myös pentutreffeillä tutustumassa muihin pentuihin.

Vihtori on puuhakas mutta erittäin rauhallinen ja kiltti pentu. Jonkin verran vahtiviettiäkin löytyy mitä toki toivommekin.

 Mustaterrierin rotumäärielmä kertoo muunmuassa seuraavaa:

Luonteeltaan venäjänmustaterrieri on vilkas, tarkkaavainen ja hyvähermoinen. Se on taistelunhaluinen ja rohkea sekä omaa myös aimo annoksen kovuutta. Venäjänmustaterrieri on sitkeä, ja sen koulutettavuudessa on suuriakin vaihteluita. Se tarvitsee hyvän tapakasvatuksen ja vakiintuneen arvojärjestyksen perhelaumassa.

  Säkäkorkeus uroksilla on 72-76 cm. Paino: Koiras: 45,4–68 kg

Vihtori tuli siis jäädäkseen ja näkyy postauksissa jatkossakin muiden eläinten ohella :)

Vihtorin tassu 13 viikon ikäisenä

Grillausta

Pitkästäaikaa palailen tänne taas uudelleen. Se on aina vaikeempaa, mitä kauemmin on ollut taukoa, taas palata tänne. No, nyt pääsiäislomalla on otettu kuvia ja niistä riittää tänne hetkeksi.

Kotona meillä on keltaista sisustuksessa

Petri rakensi aletalle oman leikkimökin. Nyt odotellaan aurinkoa ja lämpöä niin päästään maalaamaan.

Tässä grillailun lomassa suljettiin verhot katoksesta kun välillä tuli tuulenpuuskia joissa oli vielä keväinen viileys.

Sivukeittimellä keitettiin perunat ja grillissä lohi ja possuvarras

Perheeseemme muutti 14.3 koiranpentu. Venäjänmustaterrieri Vihtori. Anica on ottanut Vihtorin hyvin vastaan ja ne on oikein hyviä kavereita. Kerron vihtorista hieman lisää myöhemmin

Se perus ikean sohva

Meilläkin on se sohva. Se mikä monella muullakin. Meillä on myös koira joka EI SAA oleskella sohvalla, mutta joka kuitenkin oleskelee.

Tein päätöksen jo nuoruuden huumassa että valkoista sen olla pitää, sohvaa myöten. 

Tästä ikean sohvasta meillä ei ole pahaa sanaa sanottavaksi. Sohva on nyt melkein kolme vuotta palvellut ja istuin tyynyt ovat ihan entisellään, ei mitään kuoppia tai semmosta.

Päällinen on pestävä ja näitä on pestykkin, kymmeniä kertoja. Osettiin jokunen aika sitten toiset valkoiset päälliset sohvaan jotta kun laittaa pesuun likaiset saa heti toiset päälle. 

 Tahran poistoaineella käsitellään pahat tahrat ja pistetään koneeseen. Parhaan valkoisen puhtauden saa kun pesee päälliset kahdessa erässä.

Eilen katselin että joku valkoinen nimeltämainitsematon on ryöhnännyt sohvan ruskean sävyiseksi. Päälliset irti ja pyykkiin siis. Heti laatikostosta puhaat tilalle

Lisäilin lämmintä ruskeaa ja pellavaa harmaan kaveriksi sisustustyynyinä ja tabletteina, eikä mitään uusia juttuja vaan kaappien kätköistä.

Nämä päälliset olisi tietysti voinut silittää mutta kauhea homma, sitäpaitsi, nämä suoristuu itsessään kun vähän aikaa istuu. Todistusaineistoa luvassa. Ihan kaikkea ei kuitenkaan passaa jättää silittämättä. Tyynynpäälliset pääsivät raudan alle ettei yleisvaikutelma ole jo liiankin ryppyinen :)

Huomaakohan kukaan tässä kuvassa mitään outoa? Jep. Meillä ei ole silityslautaa. Siinäpä hyvä lahjaidea jollekkin sukulaiselle ;)

Lomailtu on

Blogista. Muuten en voi mistään lomasta puhua. Kauheaa rääkkiä koko arki. Koulussa opiskellaan uutta vaikeaa osa-aluetta, hoitoa ja huolenpitoa. Paljon opittavaa ja sisäistettävää, kotitehtäviä unohtamatta. Aloitin VIHDOIN myös autokoulun jossa pitää rampata teorioissa pari kertaa viikossa ja lisäksi on tietysti vielä kokopäivätyö, hevoset ja koira. No, sanotaanko että ylimääräistä aikaa ei ole.

Ystävänpäivä oli ja meni. Petri oli järjestänyt ihanan yllätyksen. Ajettiin perjantaina hierontaan ja sieltä syömään. Ihanan kiireetöntä aikaa yhdessä. Muutenkin ollaan nyt viikonloppu oltu jä möllötelty kotona heppahommissa ja kotitöiden merkeissä. Tämän päivän olen pyhittänyt sohvapöydän uumenissa odotteleville kirjoille. Yksi pokkari on kohta luettu. Kouluhommiin ja autokoulun nettitehtäviin en ole vilkaissut enkä ehkä tänään vilkaisekkaan. Joskus on pakko oikeesti vaan olla, muuten ei jaksa.

Kotona meillä ei ole mitään uutta. Napsin kuvia sieltä täältä

Meillä poltellaan vielä kynttilöitä päivittäin

Ystävänpäivä ruusut ihastuttavat

Maustekaappi koreineen

Meillä lyhdyt seilaa edes takas kodissa. Uutta ilmettä saa ihan sillä että vanhoja tavaroita siirtää paikasta toiseen

Valehtelin vähän kun sanoin ettei meillä ole mitään uutta. On meillä tuo keittokirjatelineen päällä oleva raastin. Viime viikonloppuna vierailtiin "Minä olen messuilla" josta tälläinen kätevä raastin tarttui mukaan. Olen tähän mennessä kokeillut tällä parmesaania ja valkosipulia. Molemmat toimi hyvin, valkosipulissa tosin haittana se haju joka jää sormiin.

Ensi viikko on ihan yhtä kiireinen ja tuskainen kun edeltävänsäkin joten mitään päivitystahdista ei uskalla lupailla. Olisi kivaa jos löytäisi ajan ja energian kuvailla vähän heppoja. Brudilla olisi hieno satula joka ansaitsisi esittelynsä.

Palaillaan heti sopivassa välissä. Ihania KEVÄÄN päiviä kaikille ja jokaiselle :)

Mitä haukku syö

Vasta viime vuosina oon alkanut kiinnittämään huomiota koiran ruokintaan ja ruokiin.

Olen ollut aina (ennen) sitä mieltä että koira voi syödä nappuloita ja jos se ei syö niitä heti niin se syö sitten kun on nälkä.

Nyt kun meillä on vanhempi 10 vuotias, isohko koira on kiinnitettävä ruokintaan enemmän huomiota. 

Viime syksynä alkoi ensimmäiset merkit näkyä  kun pirkan koiran nappulat eivät Anicalle enää maistuneet. Nappuloita se oli saanut kahdesti päivässä vedellä kostutettuna.

Ensin meinasinkin, ehkä jopa teinkin niin että ruoka oli tarjolla ja jos se ei kelvannut niin muuta ei tullut. Pidemmän päälle vanhan koiran kanssa joka ei yksinkertaisesti syö tämä ei toimi.

Ruvettiin ostamaan koirien lihakastiketta ja lihanpaloja. Ensin lihakastike sekotettuina nappuloihin meni alas ja koira tykkäsikin siitä yhdistelmästä, mutta sitten alkoi oksentelu. Öisin etenkin, joskus työpäivän aikanakin oli tullut oksennus.

Vaihdettiin ruoka koiran makkaraan ja jahti & vahti kanariisiin ja ollaan pysytty siinä jo kuukausia hyvin tuloksin. Ruoka menee alas heti tarjoilun jälkeen ja koira näyttää voi hyvin ja on energinen.

Makkaroista pitää tietysti olla kolme eri makua: lammas, kana ja naudanliha

Ennen ei muuten IKINÄ ole koira syönyt kuivia nappuloita suoraan herkkupalan asemasta, nämä kelpaavat myös palkitsemiseen.

Nämä kupit on osottautuneet hyviksi käytössä. helppo pestä käsin ja pitää puhtaana. Ostettiin myös silikoninen ruoka-alusta jotta kupit saatiin keittiöön. Tässä alustassa on pienet laidat niin pysyy vedetkin alustalla valumatta laudanrakoihin.

Meillä syödään myös päivittäin hammasluita ja kotiruokaa sekoitettuna koiran ruokiin. Kastikkeenjämät, liharuokien loput, keittöjämät ja ihan kaikki. Anica ei ole herkkävatsainen yleisesti millekkään joten kotiruokaa voi antaa hyvin koiran ruoan mukana.

Aamulla hän saa aamupalan. Yritetään tehdä aamuruoat aina jääkaappiin  valmiiksi että ne on aamulla nopeeta antaa. Tänään tehtiin karjalainpaistiliemestä, nappuloista ja makkarasta aamiais-satsi jääkaappiin.

Olemme siis perus ruokkioita mutta yritetään kiinnittää huomiota koiran olemukseen ja ruoan vaihtelevuuteen. Ana on aika nirso koira ja jättää kyllä syömättä välillä jos ruoat eivät maistu. Mitään barffausta tai erikoisdiettejä emme harrasta, näillä mennään ainakin toistaiseksi.

Omaa aikaa

Tänään niinkun aina välillä muulloinkin viikonloppuisin Pete lähti töihin. Aamupäivällä siivottiin tarhat tosi siisteiksi. Ilma tuntui ihan lämpimältä, oli niin kiva puuhailla pihalla sopivassa pakkasessa yhdessä niinkun aina.

Omaa aikaa, mitähän sitä sitten keksisi... 

Ensin siivoilin kodin nätiksi, tiedättehän. Tyynyt sohvalta ojennukseet, pöytien pyyhintää ja kynttilöiden sytytystä. Sitten lempipuuhaani, tai yhteen niistä, ruoanlaittoon.

Ensin tein Petelle eväsleivät töihin. Sitten itse ruoan kimppuun. Tänään halusin tehdä lihapullia ja muussia.

Lihapullat valmistuu ulkomuistista ja sitten jos haluaa lisäillä jotain uusia mausteita, nekin tulee fiiliksen mukaan.

Ruokaa laittaessa pitää olla jotain musiikkia. Oikeasti, tykkään niin puuhailla kotona. Onni on tämäkin sunnuntai.

Kun lihapullat on uunissa ja perunat kiehuu päivitetään tietysti blogi.

Ens viikolla suoritan tutkintotilaisuutta mutta olen päättänyt olla siitä stressaamatta. Meinaan vihdoin alkoittaa autokoulunkin mikä olisi pitänyt tehdä vuosia sitten. 

Onneksi on jo kohta kevät ja valoa

Sitten riennetään vielä ja katetaan pöytä

Nyt sit äkkiä joku kastike vielä?

Huomenna koiran ruoka-asiaa