Tietokonepöytä tuoleineen

Tietokonepöytä on meidän kodin kamalin kohta. Markolla on vempelettä ja vekotinta koko työpöytä täynnä ja mihinkään ei tietysti saa koskea eikä siirtää.

Pöydän pitää olla tarpeeksi iso jotta siihen mahtuu kaikki. Ei mikään kaunis näky...

Tietokonetuolit ovat myös melkein poikkeuksetta harvinaisen rumia. Minulle ei olisi väliä vaikka tuoli olisi kaunis puinen ja ilman pyöriä. Miehelle tämä ei kuitenkaan missään tapauksessa tule kysymykseen. Tuolissa tulee olla pyörät ja nousu ja lasku mahdollisuus ja vaikka ja mitä.

Löysimme tuolin joka sopi minulle ja Markollekkin. Askosta löytyi valkoinen tuoli sopivilla säätömahdollisuuksilla.

Huomenna kuvaan heppoja koska huomenna on ratsastuspäivä!