Vuosi 2014

Vuosi 2014

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Brudi (Brudfravhol) esittäytyy

Moikka kaikki!

Mä oon Brudi, Brudris, Mussukka, Nöpökkä ja niin edelleen.  Mä oon alun alkajinaan syntynyt islannissa 2002. Mä oon siis 10 vuotias ja tietenkin tyttö.

Muutin Islannista ruotsiin vuonna 2006 ja sieltä jokunen vuosi myöhemmin suomeen tänne Vantaalle josta mun mamma osti mut sitten omakseen.

Mun mamma ihastu muhun varmaan siks kun oon kaunotar, oikeesti oon. Mulla on ihan pieni pää, joskus ne nauraa että pienempi kun shettiksillä mutta mitä sitten?! Äiti on ainaskin tyytyväinen kun pony kokoset riimut mahtuu mulle helposti, niitähän on aina ALEissakin jäljellä.



Muutenkin oon aika pony. Käytän loimikokoa 125cm. Vaikka oon pienikokonen niin oon tosi vahva ja jaksan kantaa aikuista hyvin. Oon myös nopee menijä enkä mikään köpötteliä. No okei, ehkä joskus uuvuttaa mutta yleensä tykkään mennä täyttä vauhtia. Osaan kaikki viisi askel-lajia käynnistä, laukasta ja ravista, aina tölttiin ja passiin asti. Oon kuullut olevani tosi nopee laukkaaja ja myös laukka on pehmeää ja helppoa istua. Oon kyydittäny hienosti vähän vähemmän ratsastaneitakin joskus vaellustallilla asuessani mutta enää en ota selkään mielellään aloittelijoita. Joskus kokeilen heittää ne pois heti laakista jos ne heiluu kauheesti. Se ei oo yhtään mun makuun sellanen.

Mun äidistä tykkään tosi paljon. Meillä on ihan ainutlaatunen side keskenämme. Mua se halii aina iltasin niin että meen ihan noloksi. Laitumelta kesällä tuun aina juosten sitä vastaan ettei sen tarvii hakee mua. Huutelen myös sille ja nojailen että voitas rapsutella.

No, onhan mulle tarhakaverikin, se Aletta... Aluks meinasin et sehän on ihan ok, no mua vähän isompi kun on kuulemma joku suomenhevonen. Sitten välissä ajattelin jo että vihaan sitä ja jätinkin sen ihan yksin enkä päästänyt edes pihattoon. Siitä mulle tuli vähän huono omatunto ja oonkin yrittäny vähän sovitella Alsun kanssa. Ei me vieläkään tahdota rapsutella keskenään kun se on välillä niin ärsyttävä mutta nyt sopii kuitenkin tulla mun kanssa samalle ruokapaikalle. Niin ja mähän olen paikan pomo, jos ette sitä vielä käsittäneet.

Oon tosi kova syömään, tykkään siitä, ja siksi mulla onkin välillä vähän pullukka masu. Talvella saan herkutella aika paljon heinällä kun meijän mamma pelkää että me palellaan jos ei saada tarpeeksi. Musta on ihan mahtavaa kun on toosi kovat pakkaset, jotain -30c, sillon saadaan heinää melkein niin paljon kun jaksetaan syödä ja mehän jaksetaan ..

Pakkasella mulle tulee myös sellasta pöllö energiaa ja alan riehumaan, juoksen vaan kovaa ja hypin. Ratsastaessakin saatan tehdä yllätysloikkia vaan testatakseni kuskin hereillä olon. Kaikista hauskinta musta on se jos ratsastaja vielä tippuu, tosin joskus jos tiputan oon aika nolona... Ikinä en oo sit kyllä karannut ja päästän takas selkään, sit loppulenkin oon yleensä ihan nätisti ettei ne mulle suutu ihan ikihyviksi :)

3 kommenttia:

  1. Heh, on kyllä ihan poni pää tuolla kaunottarella! :-)

    VastaaPoista
  2. Vieläkö sopii toivoa (odotella) kattavampaa postausta teidän heppojen asumuksesta? Vaikuttaa niin kauniilta ja käytännölliseltä! :)

    VastaaPoista
  3. Niin on, sellainen epätyypillinen issikkapää.

    Joo sopii, yritän toteuttaa. Meillä ei ole mitään hienoa täällä, pienet tilat mutta käytännölliset toki! Laitetaan to do listalle nyt eikä unohdeta.. :)

    VastaaPoista